Kevättä kohti

Maaliskuu on jo ehtinyt puolenvälin paremmalle puolelle ja kevät tekee vääjäämättä tuloaan. Valon määrä on lisääntynyt selkeästi, ja on ihan mahtavaa, kun aamuisin voi heräillä pehmeässä luonnonvalossa tarvitsematta enää välttämättä täräyttää hereille sytyttämällä armottoman keinovalon, joka tuntuu unisissa silmissä ja mielessä niin kovalta ja karulta.

Viime päivinä meitä on hellitty upean aurinkoisilla pakkaspäivillä. Kevät vihjaa kirkkaalla auringonpaisteella tulostaan, mutta kirpeä pakkanen ei vielä anna periksi kevätpurojen solinalle. Maltetaan vielä hetki.

Lisääntynyt valo paljastaa myös armoa tuntematta kotona talven jäljiltä harmaat ja pölyiset ikkunat, nurkkiin ja sohvien alle unohdetut villakoirat ja ihan jokaisen pölyhaituvan. Äh.  En jaksaisi millään tuhlata näitä arvokkaita valoisia hetkiä pitkän pimeän jakson jälkeen siivousrätin heilutteluun. Ei vielä. Ehtiihän sitä.

Paras lääke onkin lähteä raikkaaseen ulkoilmaan hankkimaan punaposket (vielä ehtii!) ja tankkaamaan d-vitamiinia! Ei ne pölypallerot sieltä nurkista mihinkään katoa (valitettavasti…)!


Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan!

t. Pilvi & pojat

P.S. Pian auringon lämpö alkaa sulattaa kimmeltäviä kinoksia ja sieltä paljastuu… No, tiedättehän te, mikä puhuttaa joka kevät yhtä varmasti kuin se kevään tulo! Vetoankin teihin, hyvät kanssakoirailevat, että kerätään ne oman mustin kikkareet, eikös juu? Ne kun eivät ole mukavia meidän ihmisten eikä nelijalkaistenkaan tassuissa.

 

 

Jaa kavereille
  • 1
    Share

Jätä kommentti